Kisailua

Lähdenkin yllättäen paikkaamaan FIPS-Mouche'n henkilökuntapulaa Euroopan mestaruuskilpailuun. James Ferguson, jonka piti avata kisat, on kaatunut lasketellessaan Itävallassa ja makaa nyt Englannissa sairaalassa. Selkäranka on vahingoittunut, en tiedä kunka vakavasti.
Mulle lankesi kisan kahden ensimmäisen päivän ohjaus, koska FIPS ei omistaan saanut ketään hälytettyä paikalle. Olin tarjoutunut tuloslaskennan vetoon järjestäjän apupojaksi, mutta iskikin vähän isompi huki. Tulee olemaan mielenkiintoista työskennellä Espanjalaisten kanssa.

Nyt pitäisi saada selville miten korkearvoisia henkilöitä puhutellaan avajaispuheessa. Jos nimenä paperilla on "Jose Ramón Aldanondo Mutuberria", nimitänkö häntä
a. koko nimellä
b. Jose Aldanondo
c. Jose Ramon Aldanondo
d. Jose Mutuberria
e. ....
f. ....
Hoh, hoijaa!
Täytyy kysyä siellä paikan päällä jokaiselta erikseen varmaankin?
Lähettivät kisan käsiohjelman, siinä tervehdyksiä kahdeksalta presidentiltä ja johtajalta.
Todistaa sen mitä espanjalaisista tiesinkin, erittäin muodollista kansaa ovat.

Sitten kun sieltä vastaisivat maileihinkin! Lähettelin tiedot saapumisestani, heidän pitää minut noutaa Bilbaosta 9. päivä perjantaina. Ei MITÄÄN vastausta ole viikkoon kuulunut.
Onhan tässä vielä reilu viikko siihen mutta olis kiva tietää jotta maili on saatu. Ehkäpä sitä ei ole saatu vaikka olen sen jo kahteen kertaan ja tarkistettuihin osoitteisiin lähetellytkin.
Manana?

Jouduin reissun takia perumaan kaksi omaa kisaani, Iso-Valkeisen ja Kuusikkolammen. Nuo vähän harmittaa. Varailin kuitenkin tilalle paikkaa S. Kangaslammelta. Ja jospa saan vielä peruutuspaikan Pitkäkoskelta.

Vapun viettoon mökille.

Hyvää Wappua!

Paluu arkeen, ei paha ollenkaan

Kello oli sekaisin ja vieläkin. Heräilin klo 2 monena aamuna, nyt rytmi lähestyy jo Suomen tahtia.
Huomenissa Perhomessuille Treelle, aamujunalla sinne ja yöksi Ollikaisen Janin kanssa junior-sviittiin Ilvekseen. Minä kuulemma pidän hänet aisoissa... Jotain oli tapahtunut viime kerralla, hee-hee?

Karsintakisojen paikkajaon viilaamista jonkin verran on tehty ja pelottavia uutisia parista paikasta on saatu. Saas nähdä joudutaanko vielä joku kisa perumaan.

Jarkko estyy MM-esityksensä pidosta lauantaina, lupailin jotain raapia kasaan siihen. Järjestäjän puolelta tiedän paljonkin insaidia, Jarkko briiffaa aamulla vähän kisaajan kannalta ja antaa kuvia käyttööni. Toki kuulin joukkueelta jotain jo paikan päälläkin.

Tamuslampi on tukevasti jäässä, kävin eilen tilanteen päivittämässä.
Kalaan ei taida ihan heti päästä täällä, kenties kuitenkin Kostojoella voisi ensi viikolla käväistä. Tarttee kysellä Maurilta tilanteesta siellä.

Karsitapaikkoja sain itse todella hyvin, liekkö syynä valintani. Ne kun olivat enimmäkseen kisoja joissa ei paljon hakijoita ole.
Tuumattiin hakea syksylle 2009 karsintakisaa Tamuslampeen. Parikymmentä sinne mahtuu vuorotellen kalastamaan. Jos laittais pienempää killeä ennen kisaa siihen sitten.

OSPK'n 15v reissun paikkaa katsasteltu. Mun mielestä sellainen on jo löydetty, kun sais vaan hallituksen yhtymään ajatukseen.

Viimeiset päivät ja kotiin

Kohteeksi valikoitui Taranakin läänistä Inglewoodin läheltä pieni joki. Nimeä en muista ja karttakin jäi kotiin.. Eli kirjoittelen tätä nyt työmaalta.

Ensimmäinen "otti" kirjolohelta indikaattoriin! Kelasin siimaa sisään kun montusta ilmestyi kala joka imaisi sen. Olis taas pitänyt olla koukku siinä tupsussa, ei ollut ainut kerta kun noin kävi.

Toinen kille iski kosken alta, ilmaan ja irti. Seuravalla heitolla taimen samasta paikasta, pituutta 55 cm. Oli hieno paikka, maanomistaja kutsui grillaamaan kalat ja opasti tarkkaan minne mennä. Kävi aukaisemassa portinkin pellolleen jotta citykalastajien ei tarvinnut kävellä edes sitä sataa metriä rantaan.

Ja kalaa oli joessa, jopa niin paljon että liikennemerkit oli laitettu niillekin...

Päivän päätteeksi ajelimme Waitomoon jossa yövyimme reissumme rupuisimmassa hotellissa.

Aamulla Aucklandiin jossa taas armotonta shoppaamista ja kaupunkimatkailua. Yöpaikkana oli sitten Jill Mandenon asunto ja viimeinen päivä myös vietettiin kaupungissa, museot ja muut nähtävyydet katseltiin.

Torstaina kiivettiin koneeseen. Matkatavaraa oli kertynyt 30 kiloa liikaa, jouduimme lähettämään siitä 15 kiloa rahtina (kahluu yms. kalastusvaatteet). Hintaa tuolle kertyi 150 euroa.

Kaipa se kassi tänne kotomaahan ilmestyy jonain päivänä. Muut saatiin jotenkin puhuttua ilman lisämaksua mukaan.

Yövyimme matkalla Hong Kongissa, Regal Airport hotellissa. Valitettavasti emme ehtineet nauttia hotellin kylpylästä, joka on rankattu maailman parhaaksi.

Reissu meni kaikin puolin loistavasti; kelit mahtavat, kalat mahtavat, ihmiset mahtavat, ja kaikki muukin. Ylisanoja kenties, mutta kun se vaan niin oli.

Ainut tappio oli Sagen vapaputken korkki, joka katosi lentojen aikana. Onneksi olin pakannut kaksi vapaa samaan putkeen joten ne pysyivät sisällä ilman korkkiakin.

Pakko päästä takaisin ja pian.

Motueka ja Rolling seka Vicarage Lane vineyard

(Nyt ollaan jo pohjoissaarella Wanganuin kaupungissa, Grand Hotel'issa. Tanaan haaveena kayda jossain kalassa, ehka Tongarirolla.)

Viimeinen etelasaaren kalastuspaiva:
Motuekaa noin 20 kilsaa meresta, iso joki, hienoja pintaperho paikkoja katsastettiin, kalat vain olivat kadoksissa. Toki joitakin nahtiin ja pinturia puolisoni niille tarjoili. Tuloksena vain tarppeja. Itse koetin nymfeilla, ilman menestysta.
Vaihdettiin ehdotuksestani paikkaa, halusin nahda pienempaa vetta. Suunnaksi valittiin Wangapekan tributary Rolling. Sellainen 15-5 metria levea joki. Todella upea nakymiltaan. Kalat kaikki yli kolmen kilon. Ja todella arkoja... Jokunen jallitettiin, nousi myos pinturiin. Sinne tahdon uudestaan joskus, silla viimeinen paukautti otista siiman poikki. Arvioitiin sita katsellessa jotain 6 kiloiseksi.

Seuraavana aamuna kuvailin Peter Warren'in (http://www.pigeonvalleylodge.co.nz/flyfishing.html) perhot juttua varten ja sitten lahdimme Blenheimiin. Ajoimme St Arnaud'in kautta, kurkattiin Rotoiti-jarven pintaa ja sitten kohti viinimaata. Satoi rankasti ja jokien vari muuttui kermakahviksi.
Satu Lappalainen oli kutsunut meidat kylaan, hanen luonaan nautimme elon ihanuudesta SUOMALAISITTAIN LAMMITETYSSA talossa. Satu tutustutti meidat viinin viljelyyn, heilla oli korjuuaika meneillaan. Tosin taukoa oli pidettava, koska edellisen paivan oli satanut. Kerattiin naytteet rypaleista sokeri yms. arvojen mittausta varten. Nyt tiedan paljon enemman.
Vicarage Lane'n (http://www.vicaragelane.com/fi/index.php) viinit tulevat meilla Alkoon toukokuussa. Ovat hyvia, voin sen taata vaikka mikaan viiniguru en olekaan.

Sitten oli aika jattaa etelasaari, siispa lautalla yli ja nyt ollaan sitten taalla Wanganuissa. Kayn viela paikallisesta kalastustarvikeliikkeesta kyselemassa vinkkeja, sitten suuntaamme jonnekin. Who knows where, kunhan vaan vapa vipattaa ja siima viuhuu.

Isoja ne on,

nämä eteläsaaren taimenet.

Napierin jälkeen käytiin Martinborough'ssa, sieltä sitten Wellington ja lautalla Pictoniin.

Sitten 2.4. oli eka kalastuspäivä Wairau-joella. Kun silmiänsä siristi, niin näytti melkein samalta kuin Tenolla. Mitä nyt mäet olivat tuplat korkeita. Kalat olivat harvassa, mutta tuntumaa saatiin. Järkyttävän kokoisia nähtiin, mut enkkari ei mennyt rikki vielä.

Tänään mentiin Wangapeka'lle, latvaosiin. Sieltä oheinen kuva, kun Esa sellaisen vaati. Tuossa vaiheessa oli kulunut jotain 10 minuuttia väsyttelyaikaa. Haavia kaiveltiin esiin vasta varttitunnin kohdalla. Eikä sitä tietysti ihan heti sittenkään ylös saatu...

Huomenna sitten lisää kalastusta. Motueka ja Wangan latvat todennäköisesti.