Kaikki loppuu aikanaan...

Jotkut asiat onneksi ja toiset valitettavasti.

Lopettajaiset pidettiin sitten.
Homma meni jokseenkin näin:
Noin tunti ennen lähtöä tarkistin oliko kaikille mitalisteille kansallishymnit. " Ai, kaikilleko ne soitetaankin? ". Pistin vilkkaasti hakemaan ne ja laittamaan kuntoon.
Lähtöhän piti olla 19.45.
Liikkeelle päästiin 20.15
Kävelyttivät paikalle, lähes. Eli kisaajat jäivät seisoskelemaan taustalle jonoon, lähin joukkue 50m lavasta. Seremoniamestari piti puheen joka hienosti käännettiin eng+fra kielille. Valitettavasti kisaajat vaan eivät kuulleet puhetta. Joopa joo. No, sitten hokasivat marssittaa joukkueet paikalle. Seuraavaksi rouva Mayor of Torrelavega piti puheen, sitä ei käännetty. Mutta ei se mitään, paikallista politiikkaahan se tietysti oli. Puheet kalavesien haltijalta ja kilpailun johtajalta (käännettiin sentään). Sitten mitalit jakoon, meni ihan ok. Paitsi että se rouva Mayor tunki itseään sekaan kuvien oton aikana. Voi kiukku sentäs!
Lopuksi Paul Vekemans piti puheensa ja päätti kisan.

Kyllä oli niin saamarin poliittista esiintymistä noilla koko homma. Ja sentään kilpailijoiden piti olla pääosassa.

Illallinen oli kyllä hyvä, en valita ollenkaan.
Ainut mikä häiritsi oli eräiden toimitsijoiden kerjääminen. Olisi pitänyt antaa sitä sun tätä FIPS-Mouchen kamaa, olisivat vieneet nekin mitä mulla itsellä oli. Kaipa se on tuolla hyväksyttävää, mut mulla kyllä nosti niskavillat pystyyn heidän tyylinsä. No, onneksi mulla ei edes ollut mitä antaa. Paulilla tietysti oli jotain mitä jakaa ja me olimme suunnitelleet etukäteen mitä kellekin annetaan. Ja niin tehtiinkin.

Päätin sitten juhlia aamuun asti, kun en uskaltanut mennä nukkumaan sillä koneelle lähtö oli klo5 hotellista. Lennot menivätkin taju kankaalla, turvavyö kiinni, silmät kiinni ja herääminen laskun pomppuun. Munchenissä 5 tuntia ja Hesassa 7 koska Oulun kone oli myöhässä.
Joukkuekin tuli perille Hkiin vähän ennen lähtöäni. Ei näkynyt lehdistöä paikalla!

Sauna tuntui taivaalliselta.
Ah, armas kotimaa!